Kohta on sana, jota käytän itse ja jonka olen myös kuullut monessa tilanteessa. Olin taannoin äitini luona sairaalassa ja naapuripedin potilas painoi hädissään kutsunappia. Sairaalan henkilökuntaan kuuluva pyörähti ovella, kuittasi hälytyksen ja huikkasi “Tullaan ihan kohta!” Lähtiessäni reilun puolen tunnin kuluttua pois, ei tuo kohta ollut vielä täyttynyt.
Itse totean tuon pienen sanan myös helposti. Ihan kohta tulen, teen tai luen. Ensin pitää tehdä sitä ja tätä. Lapset ovat suorastaan allergisia sanalle kohta. He tietävät jo, että ei aikuinen tule palaamaan asiaan nopeasti, ei ehkä koskaan.
Mitä kohta sana pyytää?
Mitä tarvitsen, kun huikkaan tuon kohta ja jatkan omia puuhiani? Niitä tärkeitä, kiireellisiä ja merkityksellisiä. Niinpä! Se mitä juuri teen, on minulle arvokasta, kiinnostavaa ja tärkeää. Suoraa johtopäätöstä ei voi tehdä. Toisen pyyntö on mielestäni myös arvokas, tärkeä ja kiinnostava. Ei se kuitenkaan omissa ajatuksissani aja omien tarpeideni ohi.
Aikaansaaminen on ihanne, kertoo samalla myös minun kasvutarinaani ja kulttuuriperintöäni. Äitini totesi usein, että päivä oli pilalla, kun ei kymmeneen mennessä ollut jo tehnyt jotain merkittävää joka näkyy; tuoreet pullat pöydässä, siivottu koko huusholli, käyty kaupassa ja ties mitä. Päivän tehtävälista oli vasta alkutekijöissään. Iltaan mennessä oli saatu aikaan valtavasti ja voimat riittivät juuri ja juuri sänkyyn raahautumiseen. Olinko tyytyväinen? Riippuu siitä miten arvostan itseäni ja miten minut on nähty kaiken tekemiseni keskellä.
Marshall B. Rosenberg, psykologi ja opettaja, on todennut, että kaiken toiminnan ytimessä ovat tarpeet. Tarpeet, jotka odottavat täyttymistä. Täyttyneet, tyydyttyneet tarpeet virittävät hyvänmielen ja leppoisuuden tunteita näkyen tyytyväisyytenä, levollisuutena ja vaikkapa energisyytenä. Täyttymättömät, tyydyttymättömät tarpeet puolestaan näyttäytyvät ärtyisyytenä, ahdistuksena tai turhautumisena luoden ympärilleen kulmikasta ja haastavaa käyttäytymistä. Mitä omaa tarvettani täytän, kun sanon kohta tai odotan saavani valtavasti aikaan?
Kohta voisi viestiä, että tarvitsen tilaa ajatuksilleni ja ymmärrystä, miten olisi viisainta edetä juuri nyt. Kohta voi myös pyytää järjestystä, jotta tunnistan mistä kannattaa aloittaa ja miten edetä niin, että toiminta johtaa toivottuun lopputulokseen. Entä aikaansaaminen, mitä se viestii. Kun luettelen töitäni, joita on jo tänään tehty, pyydän arvostusta ehkä kunnioitusta ja hyväksyntää. Samalla viestin kyvykkyyttä, mitä kaikkea osaankaan tehdä. Haluan tulla nähdyksi ja kuulluksi osaajana.
Kun tarpeet kuullaan, ratkaisut löytyvät
Näen työssäni jatkuvasti ristiriitatilanteita ja autan löytämään keinoja tilanteiden avaamiseen. Rosenbergin viljelemä lause tarpeiden kuulemisesta ratkaisujen ytimessä on osoittautunut erittäin todeksi. Kun käyttäytymisen pintaa raaputtaa hiukan ja kuuntelee esiin nousevien tunteiden viestittämää tarvetta, alkaa ratkaisu häämöttää. Tarpeen tunnistaminen edellyttää pysähtymistä ja myös itsensä kuuntelua. Joskus on vaikea myöntää, että kaipaa kiitosta ja palautetta siitä, mitä toinen minussa arvostaa, ehkä jopa ihailee. Kun tunnistaa omia tarpeita ja alkaa ymmärtää tunteidensa viestiä, on hyvinvoinnin polku avattu.
Onnistuminen on asenne. Se on avoimuutta uusille ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia, halua kasvaa ja joustavuutta muuttua.” – BJ Gallagher-
Tarja Seppälä
Työnohjaaja, työyhteisövalmentaja, kouluttaja
ValoaNäkyvissä Oy