Olemme ystävän kanssa maastolenkillä. On kaunis ja lämmin ilma. Juttu luistaa. Yhtä äkkiä alkaa virrata vastaan sinisissä verryttelypuvuissa nuoria, jotka huikkaavat iloisesti ”Päivää!” ja jatkavat matkaansa. Me tietenkin vastaamme tervehdykseen. Nuoria verryttelypukuisia tulee vastaan tasaisena virtana ja lähes jokainen huikkaa tuon tervehdyksen. Ne, keille tervehtiminen ei ole ihan niin luontevaa, vastaavat kuitenkin meidän tervehdykseemme.
Siniset verkkarit ovat Puolustusvoimien treeniasu ja käynnissä on alokkaiden suunnistusharjoitukset. Puolustusvoimien käyntikortti on kunnossa; yhtenäinen asu, yhtenäinen tapa kohdata alueen asukkaita ja vastaantulijoita. Toimintatapa herättää luottamasta. Vastaantulijana minussa herää turvallisuus ja ilo siitä, että suomalainen nuoriso osaa käyttäytyä ja toimia sovittujen toimintaohjeiden mukaan.
Mistä viesti syntyy?
Jokainen vastaan tullut, sinisissä verkkarissa liikkunut nuori, edustaa Puolustusvoimia ja samalla luo kuvaa Puolustusvoimien toimintatavoista. Samoin heidän kouluttajansa, jonka kohtasimme parkkipaikan reunalla, kertoi omalla toiminnallaan siitä arvomaailmasta millä tavalla alokkaita koulutetaan. Onnittelut kouluttajalle, joka arvostavan rauhallisesti ja jämerästi ohjasi joukkojaan kartan lukemisen jaloon taitoon ja rasteille.
Jokaisella on merkitystä
Samassa työyhteisössä työskentelevillä on sama työnantaja. Työnantaja, jolla on visio työstä ja strategia työn toteuttamisesta, vision toteutumisesta. Kun lukee näitä arvoja sisältäviä visioita ja näkee toiminnan työtapoja, joutuu miettimään, oliko tämä yhteinen ja sama kaikille. Miten työn arvot ja työtavat ovat yhteiset, itsestään selvät ja siten tietoisesti näyttäytyvät. Miten tätä yhteistä ymmärrystä on vahvistettu ja mahdollistettu, että työnantajan ja työntekijän käyntikortti on myönteisen mielikuvan tuote.
Toisessa kohtaamisessa havahduin uuden kesätyöntekijän toiminnasta. Huoltoyhtiöön oli tullut uusi tekijä. Ylipitkä kadunvarsiheinä oli saatava lyhentymään siimaleikkurilla. Nuori tekijä surautti siivun korsia poikki. Pysäytti leikkurin. Katsoi työnsä jälkeä. Huokaisi. Pyyhki hikeä. Käynnisti leikkurin uudelleen ja surautti toisesta kohdasta siivun korsia poikki, pysäyttäen leikkurin, katsoen työnsä jälkeä ja huokaisten. Toiminta jatkui samalla tahdilla pitkän tovin. Nuoren kanssa samalla urakkapaikalla oleva kokeneempi tekijä työsti toisaalla omaa ruohokaistaansa jouhevasti edestakaisin heilahtelevalla siimaleikkurin liikkeellä ja kortta kaatui kauniiksi matoksi, jonka perässä tuleva tekijä haravoi peräkärryyn poisvietäväksi. Oli pakko häiritä tätä kaksikkoa ja pyytää heitä opastamaan uutta tekijää, jotta hänestäkin voi sukeutua yhtä taitava työn tekijä. Sain vastaani syvän huokauksen, jota en sen enempää tulkitse. Sain myös kiitoksen annetusta palautteesta.
Oma käyntikorttini
Jokainen meistä kertoo toimintatavallaan, miten on sitoutunut työtä ohjaaviin arvoihin ja miten työhönsä suhtautuu sekä mitä työ itselle merkitsee. Jokainen tekijä on oman työnsä kävelevä käyntikortti, joka kertoo mitä hänen mukanaan tulee työhön, millaista lisäarvoa juuri hän tarjoaa.
Kesälomien jälkeen palataan jälleen työn ääreen. Toiset puolestaan jatkavat työn hakemista. Oman työtavan tarkastaminen suhteessa työnantajan visioon saattaa olla paikallaan. Millä tavalla oma tapa toimia vahvistaa koko työyhteisön arvoa ja arvoja? Miten itse vaikuttaa niihin asioihin, jotka vaivaavat mieltä? Millä tavoin ottaa puheeksi ja kuuntelee vastauksia? Miten tuon vahvuuteni työn käyttöön? Mitä siis käyntikortissani lukee?
Omassa käyntikortissani lukee oivalluttaja, työnohjaaja, työyhteisövalmentaja ja kouluttaja yrityksessä ValoNäkyvissä Oy. Minun mukanani tulee tilaan ilon energiaa, kuuntelua ja näkyväksi tekemistä. Samalla saamani palautteen mukaan teoriatieto muuntuu ymmärrettäväksi ja syntyy oivalluksia kuulijasta itsestä, hänen omasta tekemisestään sekä tunnistusta mikä on riittävän hyvää. Valoa on näkyvissä 😉
Mitä sinun kortissasi lukee? Mitä mukanasi tulee työhön?