Tauko

Yritän tavoittaa yhteistyökumppania ja saan jälleen viestin, että on palaverissa ja palaa asiaan myöhemmin. Viimein kohtaamme Teamsissa ja ilmenee, että seuraava neuvottelu painaa jo päälle ja hän hyppäsi juuri edellisestä tähän keskusteluun kanssani. Mietin milloin itse työt tehdään, jos päivä on täynnä palavereja.

Olen herännyt tähän tauottomaan palaveriputkien huoleen kuunnellessani asiakkaitani ja yrittäessäni sopia omia tapaamisia. Suomalaiset ovat EVA:n seurannassa olleet kiireisin kansa jo vuosia. Mikä meidät saa kiiruhtamaan jatkuvasti? Onko oma arvo ihmisenä vasta kiireisenä merkittävä? Korona ja etätyöt ovat osaltaan pahentaneet tätä tauottomuutta tuoden multitaskauksen, samanaikaistyöskentelyn tullessaan. Tauottaminen edellyttää taitoa valita, miten toimii itseä arvostaen ja vastuullista työtä tehden.

Omassa toiminnassani tunnistan myös tämän kiirehtimisen ja oman arvon näkyväksi tulemisen kiireen kyydissä. Aika ja ikä ovat tuoneet kuitenkin tullessaan tauotuksen tarpeen. Aiemmin viisi tai kuusi päivää putkeen pystyi hyvin tekemään intensiivisiä töitä, mutta nykyisin kaipaan rehellisiä taukopäiviä ja taukoja päiviini, muuten mieli puuroutuu ja ajatus takkuilee.

Millainen tauko on tauko?

Jo pieni hengitetty tyhjä tila on tauko. Mindfulnes harjoitukset ovat tuoneet nämä mikrohetket näkyviksi ja antanut tietoiselle hengittämiselle merkityksen. Sitä ei enää kyseenalaisteta höpö höpönä vaan tunnustetaan toimivaksi toiminnan jäsentäjäksi. Kouluttajana olen puhunut neurolevosta, aistitauosta, jolla jokainen meistä tyhjentää omaa aistikuormaa omalla tavallaan ja mahdollistaa samalla tekemiseen rauhaa. Lapsilta tauko on helpompi havaita, mutta meillä aikuisilla on taipumus tupata päivämme täyteen. Ikkunasta ulos katseleminen, jääkaapille kävely, wc käynti, roskien vieminen … mikä tahansa arkinen hetki on arvokas tauko siihen mitä juuri parhaillaan on tekemässä. Toisaalta tauko voi olla pidempikestoinen liikkuminen.

Itselläni taukojen tarve vaihtelee ja samalla niillä vahvistan omaa rauhallista asettumista työtehtäviin. Luovan työn osalta pitkä kävely- tai hiihtolenkki jäsentää ajatuksia ja tuo tilaa tuottaa. Mikrotauko ikkunasta ulos tuijotellen tyhjentää puolestaan mielen kuormaa ja tuo asian äärelle jäsentyneempänä. Kävely kahvipannulle toimii myös järjestyksen vahvistajana, kun samalla reissulla saattaa täyttää tai tyhjentää pyykkikoneen saaden mielihyvää järjestyksestä sekä valmiiksi saamisesta. Tällä on myös iso merkitys tehdessään henkistä työtä, jonka edistymisen näkee vasta prosessin edetessä.

Pomodoro vai jokin muu tapa

Työtä tehdessä huomio kiinnittyy ensisijaisesti työn tekemiseen ja tauko ei saa ansaitsemaansa paikkaa. Pomodoro tekniikalla tauko tulee näkyväksi ja käytän tätä mielelläni. Ajastimen aukoton käsky nostaa liikkeelle ja sallii tauon; suorastaan vaatii sen. Tätä 25 minuutin ja 5 minuutin mallia hyödynnän pitkäkestoisten tehtäväarviointien vahvistajana. 90 minuutin työt puolestaan tauottuvat tehtävän valmistuttua ja silloin tauko onkin selkeästi pidempi.

Jo kauan sitten lapsuudessani opin isältäni, että tauko tarvitaan juuri silloin, kun homma alkaa ärsyttää tai muutoin tökkiä. Isäni sanoin, jos väkisin puskee, saa aikaan ”sutta ja sekundaa” ja tekee työn vähintäänkin kaksi kertaa. Parempi siis tuumata ja tehdä kerralla mahdollisimman hyvä tulos. Ehkä jo tältä ajalta tulee tuo 90 minuutin intensiivinen paneutuminen työtehtävään ja sitten tauko, jolla tuumaa kuinka edetään juuri tänään.

Mikä on sinun taukosi?

Asetu, hengitä muutama syvä sisäänhengitys ja ponteva ulospuhallus. Kuuntele itseäsi ja tutki millä tavalla juuri sinä pidät virkistäviä taukoja työpäiväsi keskellä. Valitse yksi toimintatapa ja käytä sitä vähintään kuukauden ajan, että tiedät millaisia vaikutuksia valitsemallasi taukotavalla on sinuun. Onko taukosi 15 – 30 minuutin kävelylenkki vai vesilasillinen seisten vai taukojumppa vai mindfulness harjoitus hengitystä seuraten?

Joka tapauksessa tauko on tila tekemisten välissä!