Kohtaava arki hyvinvoinnin vahvistajana

Loma on vietetty ja töihin palattu. Jälleen on aika varmistaa, että työ sujuu ja tyytyväinen työntekijä jaksaa tehdä työnsä säilyttäen voimavaransa. Hyvinvointi työssä syntyy arvostuksesta ja on jatkuvaa vuoropuhelua.

Mitä tarvitset, jotta voit voida töissä riittävän hyvin?

Mistä tunnistat, että teet juuri sitä mitä pitikin tehdä omassa tehtävässäsi?

Mikä luo sinulle luottamusta omaan osaamiseesi?

Kaikki kysymyksiä, joiden toistuvuus on vakio työnohjauksissa.

Vastaukset ovat myös toistuvia teemoiltaan.

  • mahdollisuus vaikuttaa päätöksiin ja kokea tekevänsä merkityksellistä työtä
  • kokemus oman osaamisen riittävyydestä ja lisäkoulutuksen mahdollistamisesta aina tarvittaessa
  • yhteisö, johon kuulua täysivaltaisena omana itsenään, joka nähdään ja saa myös kiitosta
  • tiimin ja esihenkilön tuki
  • selkeys siitä, mitä ollaan tekemässä ja mitä työntekijältä odotetaan

Teresa Amabile ja Steven Kramer ovat tutkineet työhyvinvointia ja erityisesti Amabilen kehittämää Progress Principle -teoriaa, joka perustuu laajaan päiväkirjatutkimukseen yli 200 ammattilaisesta 7 eri yrityksessä. Tässä tutkimuksessa Amabile ja Kramer tunnistivat seitsemän perustarvetta, jotka vaikuttavat merkittävästi työntekijöiden hyvinvointiin ja motivaatioon työssä.

Seitsemän perustarvetta työssä (Amabilen mukaan):

  1. Edistyminen merkityksellisessä työssä – kokemus siitä, että oma työ vie asioita eteenpäin.
  2. Autonomia – mahdollisuus tehdä päätöksiä ja vaikuttaa omaan työhön.
  3. Kompetenssi – tunne siitä, että osaa ja pystyy suoriutumaan tehtävistään.
  4. Yhteenkuuluvuus – kokemus kuulumisesta tiimiin tai yhteisöön.
  5. Tunnustus – arvostuksen ja kiitoksen saaminen tehdystä työstä.
  6. Selkeys – ymmärrys työn tavoitteista ja roolista organisaatiossa.
  7. Tuki – esimiehen ja kollegoiden tarjoama apu ja kannustus.

Tarpeiden viesti

Työssä kaivataan sopivaa autonomiaa, joka tuo tilan tehdä päätöksiä, valita toimintatapoja ja kehittää työtä havaittujen tarpeiden mukaan. Erityisesti tätä oman työn edistämistä tarvitaan, kun työn tekeminen on monipaikkaistunut ja tarvitaan luottamusta tuloksellisuuteen. Samalla tekemisen merkityksellisyys on noussut motivaation mittarina. Edelleen tarvitaan kykyä tehdä se mitä pitää tehdä, mutta perusteettomia käskyjä ei siedetä. Toisaalta motivaatio kaipaa haasteita ja onnistuneiden ratkaisujen innostusta. Tyytyväisyys ei synny vain myötämielisestä hyminästä vaan reilusta, jopa ristiriitaisesta debatista, jonka kautta syntyy uutta. Vastoinkäymisten ylittäminen puolestaan kaipaa tukevaa ja turvallista yhteisöä, johtamista, jossa moninaiset näkökulmat rohjetaan tarkastella ketään alistamatta. Niin myötämäet kuin vastoinkäymiset ovat motivaation ystäviä.

Erityisesti vastoinkäymisistä selviytyminen lisää kaivattua kompetenssia. Tämä osaamisen ja pystyvyyden tunnistaminen tuo oppimisen riemua, joka innostaa, vaikka epäili taitojaan. Aito palaute puolestaan synnyttää hyvän huomaamisen ikiliikkujaa. Hyvän kehä lähtee pyörimään ja luo yhteisöön myönteistä innostuksen energiaa ja lisää yhteenkuuluvuutta.

Sanoilla ja teoilla on väliä. Se millaisten raamien kautta rakennetaan yhteistä työtä lisää selkeyttä ja luo hallinnan tunnetta. Ymmärrys työn tavoitteista ja omasta roolista organisaatiossa vahvistaa sopivaa joustavuutta. Kaikille samaa samanlaisena ei toimi, koska erilaiset elämän tilanteet, monipaikkaisuus ja työn monimuotoisuus ovat tämän ajan normi.

Paul Charpentier kirjoittaa HR viestissä (3/2025), että hyvinvointi ei synny enää yksittäisistä tempauksista vaan arkisesta johdonmukaisuudesta. Johdonmukaisuus edellyttää yhdenvertaisia käytäntöjä, selkeitä tavoitteita, luottamusta ja tukevaa johtamista. Monimuotoisessa yhteisössä työntekijä mukautuu yhteisöön ja yhteisö osaa myös mukautua työntekijään. Tämä kulttuuri perustuu psykologiselle turvallisuudelle, jossa jokainen voi kokea olevansa osa yhteisöä oman itsenään ja johtaminen luo tälle turvalliselle, avoimelle ja reilulle toiminnalle perustan.

Tulevaisuutta rakennetaan nyt

Työn murros ja tekemisen monipuolinen mahdollistaminen edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua. Amabilen mukaan erityisesti pienetkin edistysaskeleet merkityksellisessä työssä ovat voimakkaita motivaation ja työhyvinvoinnin lähteitä. Edistysaskeleiden havaitsemisessa vuoropuhelu on avain. Se miten kohdataan, kuullaan, kuunnellaan ja tuetaan jokaisena työpäivänä. Vuoropuhelu on jokaisen vastuulla niin johdon kuin työntekijöiden. Hyvinvointia ei voi ulkoistaa vaan se on koko organisaation asia. Hyvinvointi on strategiaa, joka kantaa joka päivä.